Kolmen tähden illallinen 2, osa 3: mantelilastukakku 1

Julkaistu alun perin su 13.9.2015

Aamu alkoi jumppatuokiolla. Ha-ha. Onpas hauskaa.

Kaivoin nimittäin sähkövatkaimeni esiin. Siinä on mukana nämä ihmeen taikinakoukkujutut joita säilytän vatkaimen kulhossa.

Toinen niistä tipahti keittiön pöydän taakse ja kiilautui patterin ja seinän väliin.

Yritin sitten pölyhuiskun (talon ainoa pitkä ja kapea tikku) avulla tökkiä sitä sieltä pois, mutta sen koukkupää ja rinkula jatkoivat kiilautumistaan seinää ja patterin kouruja vasten. Lopulta sain mokoman kapistuksen pitkän ja piinallisen taistelun myötä taiteiltua ulos piilostaan.

Okei, sitten reseptin kimppuun. Ensin kuusi munanvalkuaista kehiin. Unohdin käyttää sitä kätevää pullokikkaa ja erotin keltuaiset ja valkuaiset perinteisellä konstilla. Vähän keltuaista lorahti valkuaisten joukkoon, mutta viimeksi kun katsoin, keltuainen ei ole kanan syötäväksi kelpaamatonta osaa, joten ei haittaa.

Ensi kerralla sitten siirryn nykyaikaan ja erotan keltuaiset valkuaisista pullolla.

Ylimääräiset keltuaiset vessaan.

Sitten 3,5 desiä tomusokeria valkuaisten joukkoon. Ja tässä vaiheessa kauppaan, koska tomusokeripaketissa oli riisihäröjä, kuinkas muutenkaan. Näen jo silmissäni miten ensi kerralla kokatessani tässä uudessa tomusokerirasiassa on taas riisihäröjä jne. Se hyvä puoli jumppatuokiossa oli, että sen ansiosta pääsin lähikauppaan heti sen avauduttua. Jos en olisi joutunut kyykistelemään patterin ääressä, olisin huomannut tomusokerintarpeen aiemmin ja joutunut norkoilemaan kaupan ovien edessä jonkun 20 minsaa ennen kuin kauppias olisi päästänyt minut ja muut asiakkaat sisään.

Eipä silti, tomusokeria tarvittiin niin paljon että se olisi luultavasti muutenkin loppunut kesken.

Vatkasin ainekset "kovaksi vaahdoksi" (siitä ei tullut kovaa vaan pelkkää juoksevaa litkua vaikka kuinka kauan antoi seistä vatkattavana) ja kippasin joukkoon "150 grammaa" mantelijauhoja. Teen tässä nyt sellaisen oletuksen, että 1 desi mantelijauhoja painaa 100 grammaa, joten lisäsin sitä 1,5 desiä. Voi olla, että arvioni on alakanttiin, mutta vittuaks annatte minulle jotain reseptejä taas joita varten minulla ei ole tarvittavaa välineistöä.

Tarvittavasta välineistöstä puheen ollen reseptissä vaahto pitää jakaa neljään levyyn kahdelle "leivinpaperoidulle" uunipellille. Mitä vittua on leivinpaperointi? Luulin että siitä käytetään sanaa "leivinparointi", kuten siinä yhdessä idioottiruokablogissa. Hyvä että edes nyt osataan suomea.

Koska minulla ei ole kahta uunipeltiä, jouduin turvautumaan lasagnevuokiini. Koska vaahto ei ole kovaa vaan juoksevaa, länttäsin uunipellille yhden kasan litkua jonka sitten leikkaan puoliksi kun se aika koittaa.

Enkä jaksanut huolehtia siitä, että kukin lammikko olisi reseptiblogin vaatimat 15 × 22 senttiä. Tulee ehkä vähän muotopuoli kakku, mutta yks ja sama.

Havainto: kaksi lasagnevuokaa ei mahdu yhdessä samalle tasolle. Uunipelti ja kaksi lasagnevuokaa eivät mahdu uuniin päällekkäin. No niin. Tästä kakusta tulee nyt kolmikerroksinen, koska ei minulla ole aikaa tai tahtoa odottaa kolmea tuntia että jotkut hel-vitun-vetin taikinalevyt valmistuvat uunista. Ja ai joo, olis ehkä yhden lasagnevuoan sisällön voinut valuttaa noihin kahteen muuhun, mutta en sitä silloin hoksannut tehdä enkä aio enää korjata asiaa.

Jatkossa hylkään automaattisesti kaikki reseptit, jotka vaativat minulta sellaisia keittiötarvikkeita joita minulla ei ole, esim. toisen uunipellin, ellei reseptin ehdottaja samalla annan minulle sellaista.