Huijauskakku, osa 3

Julkaistu alun perin ke 29.4.2015

Okei, tää kakku ei vaikuta ollenkaan pahalta. Pohja on jo tehty ja täyte on pelkkää tehosekoittimella leikkimistä. Anteeksi, sähkövatkaimella.

Toisen kauppareissun takia en jaksanut siivota keittiötä ja tiskata siellä olevia astioita (joista valtaosa on seissyt siellä kohta kuukauden. Voivat yhtä hyvin seistä siellä vielä viikon). Plussana aikaa säästyy, miinuspuolena pöytätilaa on käytössä aika vähän, mutta tämä kakku ei sellaista onneksi muutenkaan vaadi. Eikä minun keittiöni nyt muutenkaan ole kovin sotkuisessa kunnossa.

Keksit murskasin perinteiseen tapaan design-kaulimellani, lisäsin sulatetun voin ja huiman ruokalusikallisen kermaa. Taikinasta ei tullut kovin kiinteää, mutta se nyt tuskin on tarkoituskaan, koska murut tarttuvat voideltuun kakkuvuokaan. Sen verran on pakko kehua, että murupohja haisee ihan hyvältä. Rasva ja Digestivet sopivat yhteen.

Kakkuvuoan voitelu on oma taiteenlajinsa, sillä keskipylpyrä tuntuu olevan teflonia toiseen. Reunoille ja pohjaan voi tarttui vielä nätisti, mutta pylpyrä hylki sitä kuin leipä kovaa voita. Tasaisesta vuorauksesta ei siksi ollut toivoakaan, vaan keskiosa pysyy koossa paksun kerroksensa koheesiovoimalla.

Murutaikinaa jäi yli aika paljon, mutta kaatopaikalla on tilaa.