Suhteellisen häröä 2

Julkaistu alun perin pe 24.7.2015

Viime postauksessa kaappiin jäi yksi härö. Raidia päälle ja kaappi kiinni. Härö kuoli. Hyvä. Jätin kaapin tyhjäksi ja annoin tuulettua. Oli sunnuntai.

Seuraavana päivänä kaappiin oli ilmestynyt yksi elävä härö lisää ja keittiötasolle vielä toinen mokoma. Lisää Raidia päälle, kaappi kiinni ja keittiötaso karanteeniin.

Seuraavana päivänä eläviä häröjä oli kaapissa kaksi lisää. Lisää Raidia.

Seuraavana päivänä kaapissa taas kaksi lisää, tällä kertaa tosin jo valmiiksi kuolleita kun paikallinen Raid-pitoisuus oli kait ne tappanut. Lisää Raidia varmuuden vuoksi.

Seuraavana päivänä kaapissa taas kaksi lisää. Lisää Raidia. Oli torstai.

Seuraavana päivänä, siis tänään, kaappiin ei ollut ilmestynyt eläviä häröjä, joten voitto kotiin – mutta keittiötasolle oli ilmaantunut kaksi elävää. On perjantai ja olen viikon toistuvilla myrkytyksillä tappanu 11 tuholaista. Mistä helvetistä niitä oikein sikiää. Ruokaa niillä ei ole, piilopaikkoja on tietty lukemattomasti kun en keittiön kaapin taakse pääse kurkistamaan, mutta silti. Mistään kaapista tai elintarvikepussukan alta tai sisältä en ole löytänyt mitään pahuuden pesää tai muuta keskittymää. Niitä vain tulee ja ne vain myrkyttyvät.

Kumpi mahtaa loppua ensin, häröt vai Raid? Kuinka pitkään vielä ennen kuin voin julistaa asuntoni tuholaisvapaaksi?

No jaa, eiköhän se pahuuden pesä sitten löydy kun alan valmistaa illallista. Vaan kerronko siitä silloin kenellekään? Ehkä ihan huvikseni en.

Blogitaiteen kirjoittamaton sääntö kuuluu, että joka postaukseen kuuluu vähintään yksi kuva, ja jos kuva ei liity aiheeseen, se laitetaan postauksen loppuun höystettynä pahoittelevalla selityksellä. Tämä kuva tavallaan liittyy, koska kyseessä on kuitenkin ruokaan liittyvät selkärangattomat. Steve kokeili joskus tölkitettyjä silkkiperhosen koteloita.