Raakakakku, osa 1

Julkaistu alun perin su 29.3.2015

Eilen muut tekivät ruokaa ja kaikilla oli hauskaa.

Tänään minä teen ruokaa ja minua vituttaa.

Leivontavuorossa tänään on Uusiatuulian raakasuklaamoussekakku. Raakakakku on joku uusi trendi jossa kakkuun ei laiteta mitään normaaleja ainesosia, kuten jauhoja tai voita, vaan superterveellisiä aineksia, kuten pähkinöitä, taateleita ja avokadoa. http://uusiatuulia.fi/taytelainen-suklaamoussekakku/ [Päivitys 9.2.203: Uusiatuulia oli paska ja lopetti toimintansa, joten linkki ei ole enää aktiivinen. Vittuuks kuvitteli saavansa bloginsa nousukiitoon jollain saatanan raakakakulla, olis tehnyt oikeasti hyvää ruokaa niin blogi saattais olla edelleen hengissä. Nuija mikä nuija.]

Sain ennen tuohon reseptiin päätymistä pari muutakin reseptiä tarkasteltavaksi sivulta, jonka nimen olen jo unohtanut, mutta niissä vastaan nousivat jotkut pari työskentelymenetelmää. Toisessa reseptissä taikinaa piti sekoittaa sitä samalla "tamppien" tjsp. ja kummassakin pähkinät piti sekoittaa muruiksi tehosekoittimella, jota en omista. Uusiatuulian reseptissä pähkinät voi tunkea myös monitoimikoneeseen, joskin minua suoraan sanoen vähän epäilyttää. Varustaudun varmuuden vuoksi suojalaseilla ja tarvittaessa rouhin pähkinät muovipussilla ja vasaralla.

Asiaan. Uusi leivontavuoro, uudet kujeet. Uuden kakun leipominen kannattaa aloittaa tiskaamalla edellisen leivonnan tiskit, jotka ovat saaneet muhia keittiössä hyvän tovin, kolmisen viikkoa.

Ja ennen kuin alan kartoittaa leivontatarvikkeita tai muita, haluan tässä keskustella tiskauksen anatomiasta. Minulle joskus nillitettiin siitä että jätän tiskit tiskialtaaseen sellaisenaan. Ne kuulemma pitäisi huuhdella vedellä ja jättää veden varaan, koska ''nynyny lika irtoaa tiskatessa helpommin nynyny''. Paskanmarjataktiikka, sanon minä, ja tässä perustelut:

1) Märkää, muhinutta likaa on kuvottavampaa käsitellä kuin kuivunutta, koska kädet menevät väistämättä limaisiksi ja limarähmäleet kertyvät tiskauksen aikana tiskiveteen heikentäen tiskaustehoa ja pahimmillaan saastuttamalla myöhemmät tiskit ohuella limakerroksella. Kastelutaktiikka asettaa tiskaukselle parasta ennen -päiväyksen, mikä ei ole sitä minkä vuoksi me täällä elämme.

2) Kuivunutta likaa on mukavampi käsitellä, koska se ei tahraa käsiä eikä leviä tiskiveteen, ja tiskit voi hoitaa vapaasti joko nyt tai vasta puolen vuoden päästä, koska ei tarvitse huolehtia mistään kasvustoista eikä mistään.

3) Kuivunut lika on vaikeampi saada astioiden pinnalta pois, myönnetään. Mutta muistanette, mitä sanotaan raa'asta voimasta: jos se ei toimi, sitä ei käytä tarpeeksi. Tiskiharjoissa on syystäkin kiilamainen kärkiosa. Käännä tiskiharja ylösalaisin ja höylää takertuneet kokkareet sillä pois. Ai ei toimi sekään? Tällöin avuksi tulee työkalu, joka kuuluisi joka keittiöön:

Hyvät naiset ja herrat, talttapääruuvimeisseli. Jos tällaista ei teidän keittiönne kaapeissa ole, nyt on korkea aika hankkia. On kätevä eikä maksa paljoa. Tällä kapistuksella on muun muassa irrotettu Taika-lautasilta kuivuneita maaliroiskeita, joita kertyi huonekalujeni maalaamisen yhteydessä. Joten noin. Hankkikaa se ruuvimeisseli ja lopettakaa se vinetys kastelusta. Näette tuolla yläkuvassakin kuinka viehättävä monitoimikoneeni kulho on kun noudatin tätä ah-niin-kätevää tapaa. Napostelee helvetisti koskea siihen pitkällä tikullakaan.

Hyvää alkanutta kesäaikaa kaikille.

Navigointi