Valkosuklaamustikkajuustokakku, osa 5

Julkaistu alun perin pe 6.3.2015

Vuorossa taikinan kauluminen ja pellille asettelu.

Ensimmäisellä kerralla kaulimena oli tyhjä pullo, mutta tällä kertaa käytin jouluna Italiasta ostettua aitoa oikeaa kaulinta, eli tuota hopeista metallipötkylää. Sen sisällä on jotain kylmenevää nestettä, joten lyhyellä jääkaappi- tai pakastinvisiitillä kaulimeen ei tartu taikina yhtä hyvin. Minä en tosin tätä ominaisuutta vaivautunut testaamaan.

Kauliessa juolahti mieleen se, jonka te kaikki aktiiviset lukijat luultavasti olette oivaltaneet jo aikaa sitten: ohje on 23-senttiselle vuoalle. Minulla on käytössäni 26-senttinen. Joten en saa täytettyä tällä kakulla vuokaa mitenkään – ja koska en, niin mistä tiedän, minkä kokoiseksi taikina pitää kaulia? Olisiko leipoessa pitänyt ottaa huomioon suurempi raaka-ainetarve? Ja olisiko sitä vuoan kokoa pitänyt kysyä suoraan kolmannelta osapuolelta, jolta vuoan lainasin, vaiko ohjaajaltani, joka ei ole koskaan paikalla silloin kun häntä tarvitaan?

Aloin jo miettiä, että mahtaakohan tästä roskata tulla mitään ja pitäisi juusto-viini-iltaan ottaa vain suosiolla mukaan joku kaupan tarjoussinihomejuusto ja myöntää, ettei minusta ole kokiksi. Kuinka ollakaan, sain taikinan kaulittua sen verran isoksi levyksi että sain sen jotenkuten mahtumaan vuoalle, jonka muistin voidella voilla. Taikinapohjaohjeessa voitelua ei mainita sanallakaan, vaikka muuten kyllä neuvotaankin, miten taikina pitää asetella vuoalle, tasoittaa reunoiltaan ja täyttää riisillä. Vasta myöhemmin sisusreseptissä mainitaan, että vuoka on voideltava ennen. Mutta minäpä muistin.

Ei se täydellisesti sovi, mutta riittävän hyvin. Onneksi en maistellut taikinaa leivontavaiheessa ollenkaan, sillä se olisi vähentänyt käytettävissä olevaa tilavuutta entisestään.

Vuorasin taikinan talouspaperilla, jota käytin myös edellisen kakun yhteydessä. Täytin leivinpaperin samalla riisillä, jota käytin myös edellisen kakun yhteydessä. Minulla ei näköjään ole elmukelmua eikä leivinpaperia. Eikä myöskään leivontakulhoa. Sen tarpeen muistaa aina leipoessaan, muttei koskaan muuten.

Nappasin alakaapista patakintaat ja samalla huomasin, että minulla olisi ollut uusi rullallinen leivinpaperia. Elmukelmua en huomannut. Lisäksi alakaapissa oli joitain mystisiä kynttilöitä, joita en tiennyt omistavani. Jos yhtään välittäisin, keittiö olisi kuin samoamaton viidakko, mutta ei nyt oikeastaan kiinnosta mitä kaikkea siellä pyörii.

Navigointi