Kolmen tähden illallinen 2, osa 1: Hällä-vitun-väliä kenen kakku

Julkaistu alun perin la 12.9.2015

Menu on varmistunut. Se on aika pitkälti sellainen kuin olen ajatellutkin.

1. Alkuruuaksi hernekeittopihvejä. (http://poikamiehenherkkuruoat.tumblr.com/post/91739866625/poikamiehen-hernekeittoherkut)
2. Pääruuaksi roiskeläppäkilpikonnia. (http://poikamiehenherkkuruoat.tumblr.com/post/64130247459/poikamiehen-kilpikonnaburgeri)
3. Jälkiruuaksi jonkun Svinhufvudin kakku. (http://www.maku.fi/reseptit/ellen-svinhufvudin-kakku-0)

Onko kyseessä SE Svinhufvud? Ei! Siispä ihan vitun sama kuka on kyseessä. Jippijaijee. Presidentin puoliso. Oikeasti. Jos ihmisen ainoa saavutus elämässä on se, että hän on valtiopäämiehen puoliso, niin en edes kiusallanikaan yritä muistaa hänen nimeään jos se esiintyy jossain tällaisessa tilaisuudessa. No, keksi hän sentään edes jonkun randomin kakkureseptin. Saavutus kai sekin. Ai ei keksinyt edes sitäkään? Kakku on nimenomaan VAIN nimetty jonkun oikeasti kuuluisan tyypin siivellämatkustaja-juotikkaan mukaan? Ei jeesus perkele. Kuka helvetti näitä kakkuja oikein nimeää? Joku oikea kakkukomitea, vai saako kuka vain nimetä kakkuja miten vain? Heittäisin tähän vitsin jostain BB-Timon kakusta, mutta kuitenkin sellaisiakin on olemassa.

Miksei tuotakaan kakkua voisi yksinkertaisesti kutsua vain manteli- tai mantelilastukakuksi? Sillekin pitänyt antaa jonkun nevöhöödin nimi ja leikkiä, että se tekee kakusta jotenkin siistimmän. Olisi ollut edes SEN Svinhufvudin kakku, mutta kun ei. Einsteinin kakku, siinä on ytyä! Einsteinin toisen vaimon kakku, siinä ei niinkään, koska ketä kiinnostaa.

Mantelit nyt muutenkin ovat vähän semmoisia että mitä niistäkään nyt sanoisi. Kaveri osti tässä taannoin pussillisen manteleita ja söi ne. Minä en syönyt mitään. Makuelämyksemme oli jotakuit sama, koska mantelit eivät oikein maistu yhtään miltään. Joo, on niissä laimea syanidin maku, mutta ei se nyt niin voimakas ole että se veisi yöunet, saati niin voimakas että sitä tarttis mihinkään kakkuun laittaa. Aina kun olen joutunut syömään manteleita kulhosta tai kakussa olen miettinyt, miksen juuri sillä hetkellä ole jossain muualla syömässä jotain oikeasti hyvää. Manteleiden puolustukseksi sanottakoon, että ainakaan ne eivät maistu pahalta. Tai jos maistuvat, niiden pahakin maku on niin laimea, että sitä töin tuskin huomaa. Kuka vittu syö manteleita niiden maun vuoksi? Ja sitten toisaalta, kuka helvetti muka syö niitä niiden suutuntuman vuoksi? Ne eivät rapsahda kuin sipsit tai korput vaan antavat vähän periksi ja jäävät hampaidenkoloihin vituttamaan. Jos sipsit ovat fundamentalisteja ja vaahtokarkit ateisteja, mantelit ovat agnostikkoa. Siitä puheenollen, mormonit eivät ole vieläkään soittaneet minulle. Ehkä ihan hyvä. En ole heidän kirjaansa muutenkaan vielä lukenut.

Takaisin asiaan. Tuon blogin mainoslause rasittaa kans aika kympillä. Just kun sain jauhettua blogien yltiöpositiivisuudesta, sit lykätään tällaista paskaa silmille. Mainoslauseissa yltiöpositiivisuus tietysti viedään vielä astetta pidemmälle.

"Presidentin puolison mukaan nimensä saanut Ellen Svinhufvudin kakku hurmaa rapeuden, makeuden ja täyteläisyyden yhdistelmällä! Rapsakat ja kuohkeat marenkipohjat, maukkaat mantelilastut ja suussasulava mokkakreemi kietoutuvat tässä kakussa yhteen muodostaen ihanan kokonaisuuden. Kokeile sinäkin!"

Eli minun elämän kovan koulun selkosuomen käännökselläni: "Mantelilastukakku saattaa olla hyvää. Onnistuessaan rapsakat ja kuohkeat marenkipohjat, mauttomat (so. niissä ei ole makua) mantelilastut ja ihan tavallisen makuinen mokkakreemi ovat tässä kakussa. Ohessa resepti jos sattuu kiinnostamaan." No ei kiinnosta.

Vittu nom. T:kissa

Kuva ei ole itse otettu, vaan postasin sen tänne ilman lupaa. Toivottavasti en jää kiinni, ja vaikka jäisinkin, toivottavasti kuvan alkuperäisellä ottajalla riittää ymmärrystä ja huumorintajua asioihin.

P.S. Mitä vittuu, minulla on nykyään kolme seuraajaa? Jee.