Julkaistu alun perin la 25.7.2015
Kolmen tähden illalliselle on tulossa 10 - 12 henkeä, mutta tuolla lukumäärällä ei ole mitään väliä, koska missään ohjeessa ei mainita, kuinka monelle hengelle resepti on tehty, mikä on tietysti niin jäätävän fiksua että oksat pois. Ruokalistalla on pitkällisten/-veteisten neuvottelujen jälkeen alkuruuaksi bruschettaa, pääruuaksi edelleen paahtopaistia ja vihanneksia, jälkiruuaksi panna cottaa.
No niin. Ja nyt kun luon katsauksen resepteihin, voisin ottaa samalla puheenaiheeksi yhden itseäni ruokablogeissa rasittavan kohdan: blogistien kyvyttömyyden kirjoittaa hyvää suomea.
En tiedä kovinkaan monen blogistin taustaa, mutta heidän kieliasustaan ja kirjoitusvirheistään voisin päätellä, että peruskoulu (jos sekään) on ollut heidän korkein opinahjonsa, tai sitten he eivät ole opiskelleet ATK:n perusteita, joiden ensimmäisellä tunnilla yleensä opetetaan, mitä tietokoneen "Copy" ja "Paste" tarkoittavat, miten niitä käytetään, ja mitä niiden käytössä on otettava huomioon - kuten nyt ainakin se, että jos kopioit, kopioi KOKO VITUN AINESOSALISTA äläkä jätä jotain strategista "1 dl kuohukermaa" -riviä kopioimatta, koska voi saatana, ymmärrän kyllä että yleisöstä valtaosa pelkästään lukee ruokablogeja ja siinä kaikki, mutta eräät täällä yrittävät toisintaakin niitä reseptejä (ja joskus onnistuvat alkuperäistä blogistia paremmin, mutta sen siitä saa kun laitetaan lukiotason sivistys vastakkain jonkun varmaan nelosluokkalaisen oppimäärän kanssa). Ja kyllä, kaikki tuo oli kirjoitettu yhteen lauseeseen, mutta se nyt on ihan hyvää suomea joten ihan sama.
Ja mitä suomeen nyt muutenkin tulee, niin kuka kääpä keksi lakata suomentamasta ruokalajien nimiä? Oikealta ja vasemmalta sataa pulled porkia, macaronsia, panna cottaa, bruschettaa, ja ties mitä. Ei luulis olevan niin vaikeaa, helvetti vie, puhua nyhtöpossusta, sokerihamppareista, pannakotasta ja herran tähden VOILEIVISTÄ. "Yhyy mutta kun bruschettaan tulee oliiviöljyäm ei se ole voileipä!" huutaa joku takarivin vinkuintiaani ymmärtämättä, että samaten tonnikalaVOILEIPÄÄN tulee tonnikalaa ja silti se on saatanan VOILEIPÄ. Vaikka bruschetalle ehkä ala-asteella jankattiinkin, että se on niin erityinen ja se on niin ainutlaatuinen niin ei se nyt vaan ole. Trendin aloittaja, kuka lienetkin, en nyt suoraan käske sinua menemään saunan taakse ja ampumaan itsesi, mutta vihjaan vain että maapallon liikakansoitus alkaa olla yhä suurempi ongelma ja jottai tarttis tehrä.
Eli näillä tunnelmilla on aika aloittaa. Minulle annettiin seuraavat blogit ruokien tekoon. Katsotaanpas, miten jätkillä on pysynyt näppis käsissä ja sanat hallussa.
1) Voileipä tehdään leivästä, joten tarvii ensin tehdä leipä. Sitä varten on tämä blogimerkintä:
http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/366080/Maalaisleip%C3%A4/
Ensinnäkin ainesosaluettelo: 2 rkl fariinisokeria, 0,5 rkl hienoa merisuolaa. Voitte olla satavarmoja, etten aio ostaa fariinisokeria vain jonkun leivän tähden kun minulla on kaapeissa jotain 5 kiloa tavallista pöytäsokeria tai miksi helvetiksi sitä nyt ikinä kutsutaankaan, sitä valkoista nyt kuitenkin. Sama juttu merisuolan kanssa. Kaapissa on kolme purkkia jo valmiiksi hienoa suolaa, joten en varmana osta jotain merisuolaa vain siksi että pääsee jauhamaan sitä hienommaksi.
"Aseta leivät kuumalle leivinparoidulle pellille" – okei, mitä ihmettä on leivinparointi? Leivinpaperointi? Opettelisivat mokomat kirjoittamaan selvää suomea kun täällä jotkut eivät tiedä, onko kyseessä pelkkä typo vai jokin erikoinen ruuanlaittomenetelmä. Tosin koska puhutaan ruokablogista, kyseessä on luultavammin typo. Mites muuten se taannoinen raakakakkuresepti jonka hylkäsin, se jossa taikinaa piti sekoittaa samalla "tamppien". Olisiko sekin ollut typo ja tamppauksen sijaan sitä olisi pitänyt "tamburiinilla tanssittaen ja taikinaa astian reunoilta lastalla kaapien", koska voi jeesus näitä ruokablogeja, enemmänkin jotkut vitun Suomenkielen puollustajat ry:n kokoontumisajot.
Kerrottu, kuinka monelle hengelle leipä on: ei.
http://www.kinuskikissa.fi/bruschetta-leivat/
Taas tarvitaan merisuolaa, en osta. Valkosipuli pitäisi murskata oliiviöljyn joukkoon epäilemättä puristimella, mutta minulla ei nyt sellaista (tietääkseni) ole. Keksin sit jotain.
Ei kirjoitusvirheitä, mikä on ihan piristävää, mitäs nyt jatkuvasti puhutaan bruschetasta eikä voileivistä.
Kerrottu, kuinka monelle hengelle resepti on: ei ainakaan suoraan. "Leipiä tulee kahdelle aikuiselle iltapalaksi ja jotain jää seuraavaankin päivään." Tekstinpätkää en osaa lukea enkä tulkita sen merkintöjä.
3) Pannakotta, koska vähäinenkin vierassanojen suomalaistamisen taju on kadonnut blogisteilta.
http://vanhankerrostalonasukkeja.blogspot.fi/2013/02/vadelma-pannacotta.html
Silmiä hivelee blogin mielestäni varsin onnistunut värimaailma: haalea vaaleanpunainen* teksti valkoisella taustalla. Onnittelen. Tällaista tekstiä kelpaa lukea.
*(tai /-pinkki tai lohen-/ tai malvan-/ tai...)
Silmiä sen sijaan ei hivele tämän kolmikon ala-arvoisin suoritus mitä tekstin ulkoasuun tulee. Vaikeuksia tuottavat niin yhdyssanat kuin välit määrän ja mittayksikön välissä (ehkä välilyönnit ovat vain vahingossa vaihtaneet paikkaa). "Vadelma pannacotta"? "Pannacotta resepti"? Stella kulta. Ehkä sinun pitäisi laskea se reseptikirja hetkeksi maahan ja mennä parille äikän tunnille.
Pisteitä nyt kuitenkin siitä, että rehellisesti myöntää, ettei käyttänyt vaniljakerroksessakaan vaniljatankoa ainesosaluettelosta poiketen, vaan oli siinäkin käyttänyt vaniljasokeria. Näin sen kuuluukin mennä.
Kerrottu, kuinka monelle hengelle resepti on: ei. Vitun siistiä. Keskusteluosiossa on miljoona kysymystä, joihin blogisti vastaili, mutta siihen viimeiseen kysymykseen - "Tuliko tuolla ohjeen annoksella nuo kaksi lasillista vai?" - ei ole sitten vaivautunut vastaamaan. No, aineksissa oli mainittu kerman määräksi vain pari desiä, joten voisin kuvitella, ettei reseptillä ainakaan enempää tule. Missä on lähimmät meijerit, tarviin kermaa jotain 5000 litraa.