Monty Python

Julkaistu alun perin ti 1.9.2015

Arvatkaapa, mikä on muuten perseestä.

Jos vastasitte tai luulitte minun vastaavan "kokkaus", niin kyllä, oikea vastaus sekin on, mutta tällä(kin) kertaa keskityn vaihtelun vuoksi muuhun asiaan.

Kuvitteellinen tilanne. On vapaapäivä, joten istun sohvallani tai sängyn laidalla. Aurinko paistaa kirkkaasti ikkunasta, minua ramaisee, päätän ottaa päiväunet. Asetun makuulle tai jään puoli-istuvaan asentoon ja nukahdan.

Kuva: Wikimedia Commons

Hetkeä myöhemmin herään, mutten voi liikkua. Keho ja ruumiinosat painavat kuin lyijy. Silmäluomeni ovat nukkumisen jäljiltä edelleen kiinni, mutten voi avata niitä, koska ne ovat myös yhtä lailla painavat. Ponnistellen onnistun raottamaan silmiäni sen verran, että näen huoneeni piirteet hieman sumuisena, kuin – no, nippa nappa auki olevien silmäluomien läpi. Aurinko paistaa edelleen, joten olen ollut unessa ehkä vartin, ehkä kolme tuntia.

Enkä edelleenkään voi liikkua. Tiedostan, että mieleni on hereillä, mutta kehoni edelleen unessa. Siispä jospa onnistun horjauttamaan käteni sängyn laidalta alas, kehonikin ehkä herää äkilliseen säpsähdykseen. Tai jos onnistuisin heilauttamaan päätäni nopeasti puolelta toiselle. Tai jos onnistun ynisemään kissalleni äänimerkin niin että se tajuaisi hypätä päälleni. Tai miksei pelkkä käsi alas sängyltä, miksen vierisi alas kokonaan. Se ainakin herättäisi.

Siispä sanoista tekoihin. Yritän liikuttaa lyijynraskaita ruumiinjäseniä käytännössä pelkällä tahdonvoimalla. Ei onnistu. Ei onnistu. Ei onnistu. Ei onnistu. Hitto vie. Jos annan koko asian olla, menisikö kohtaus ohi tykkänään ja kuinka nopeasti?

Kuva: Wikimedia Commons

Eli aika monessa mielessä olen patsaan tilanteessa. Makaan kykenemättä liikkumaan, tiedostan ympäristöni, voin kyllä hengittää, ja ainoa tavoitteeni on saada ruumiissani aikaan äkillinen liike, joka herättäisi kehon halvaustilastaan.

Sitten! Yhtäkkiä onnistun kierähtämään sängyltä alas. Herään!

...ja saan vain vaivoin silmäluomiani sen verran raolleen, että näen huoneeni piirteet hieman epäselvästi, aurinko paistaa ikkunasta, olen samassa asennossa kuin äskeisen kohtauksen alussa.

Okei. Sama kikka toimi viimeksikin. Ilmeisesti. Ehkä. Mutta jospa tällä kerralla heräisin oikeasti enkä vain toiseen tällaiseen kohtaukseen.

Jälleen piinaava, raskas taistelu oman kehon halvausta vastaan. Silkalla tahdonvoimalla saan pyöräytettyä itseni sängyltä tai sohvalta alas. Tömähdys, ja herään.

...ja saan vain vaivoin silmäluomiani sen verran raolleen, että...

Ja tämä rumba toistuu kaikkiaan useita kertoja. Pahimmillaan ehkä 20 kertaa, viime kerralla selvisin vähällä ja jouduin uudelleenherättämään itseni (sillä kertaa päätäni heilauttamalla) vain kuusi kertaa. Ikävimmillään tämä näennäisherääminen on siis kestänyt useita kymmeniä minuutteja, ehkä tunnin. Parhaimmillaan olen selvinnyt ehkä vain kymmenellä minuutilla.

Tätä tapahtuu äärimmäisen satunnaisesti, viimeisen kolmen vuoden aikana alle kymmenen kertaa, eikä koskaan ryppäinä vaan harva se päivä. Sitä tapahtuu aina aurinkoisena päivänä, aina päiväunien aikaan, aina selällään (tai istualtaan) nukkuen (toim. huom. nukun päiväunia harvoin, ja silloinkin harvoin muuten kuin selälläni nukkuen). En näe samassa tilassa mitään uhkaavia hahmoja tai hirviöitä, tilanteet ovat lähinnä ahdistavia tai vain rasittavia. Toistuvista sykleistä päätellen en ole aidosti hereillä, vaan koko homma on vain unta. Kyseessä ei siis ole unihalvaus, vaan ennemmin jokin ihmeen painajainen – vai?

Kunpa tietäisinkin. Ehtymättömän tiedon aarreaitan eli vauva.fi-foorumin keskustelupalstan vastauksia en ole tohtinut vielä tiedustella.

Onneksi asiaan on yksinkertainen ratkaisu: joko lakkaan nukkumasta päiväunia, tai jos pakko on nukkua sitten joko kyljellään tai vatsallaan – paitsi tietty jos nämä ihmeen kohtaukset eivät olekaan asentosidonnaisia. Vaikea sanoa kun aineistoa on niin vähän vielä.

Pointti siis on, että on muuten helvetin perseestä aina joskus tämä. Mutta niin on kokkauskin.

Kokkauksesta puheen ollen, pysykää kuulolla! Kohta ehkä alkaa taas tapahtua pitkän tauon jälkeen. Teidän riemuksenne. Ei minun. Onneksi oli palkkapäivä niin on varaa taas ostaa jotain shaibaa.